Mihrasissa ihmiset käyttäytyvät hyvin pitkälti samoin, kuin 1600-luvun Euroopassa (vertaa tv-sarjoihin, kuten Outlander tai Witcher), eli ihmiset kulkevat hevosilla, käyvät säännöllisesti uhraamassa jumalten alttareille ja harjoittavat omia elinkeinojaan.
Lähtökohtaisesti ihmisten kultuuri ei eroa toisistaan yhteiskunnallisesta asemasta huolimatta, vaan sen suurin tuoma ero on loisteliaisuuden ja resurssien määrässä. Valtaosa ihmisistä elää kuitenkin ankeaa ja päivittäin samaa kehää kiertävää elämää, jossa selviytyminen on tiukilla niukan ravinnon ja jatkuvien vaarojen vuoksi. Mihrasin muurien sisäpuolella asuminen luo turvaa, mutta sielläkin toiset ihmiset ja erityisesti äärimmäisen tiukat lainvartijat voivat aiheuttaa paljon harmia ja vaikeuksia.
Avioliitto
Ihmisten kulttuurissa avioliitto, sen solmiminen ja sen tuomat sukujen väliset liitot ovat avainasemassa yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna. Avioliitto ei useinkaan ole rakkauspohjainen liitto ja etenkin aatelisten keskuudessa avioliittojen solmimiseen liittyy paljon sääntöjä ja jännitteitä, eikä tunteille ei ole juuri tilaa. Avioliitot pyritään solmimaan mahdollisimman nuorena.
Hääseremonia on kallis tapahtuma, eikä alemmissa yhteiskuntaluokissa elävillä ole juuri mahdollisuutta sen järjestämiseen. He usein pitävät epävirallisemmat ja vapaamuotoisemmat häät, joissa ensin laillistetaan liitto ja sitten juhlitaan valintaa elää toisen rinnalla. Mitä korkeammalle yhteiskunnassa siirrytään, sitä tarkempaa ja valvotumpaa on se, kenet kukakin vie vihille. Aatelisten keskuudessa avioliitto on tapa solmia liittolaisuuksia ja parantaa oman sukunsa asemaa ja aina tuore aviopari edes tuntee toisiaan entuudestaan.
Joskus siis vähemmän on enemmän.
Ruoka
Mihrasissa liha on melko kallista ja ihmiset syövätkin mieluiten kalaa ja kasviksia. Kalaa on usein tarjolla paljon, mutta kasvisten tilanne riippuu täysin kaupungin omista sadoista.
Aatelisen ja rahvaan ruokavalio ovat täysiä ääripäitä toisistaan: siinä missä aatelisten pöydät saattavat sisältää useampaa erilaista ruokaa ja jopa harvinaisia herkkuja Mihrasin ulkopuolelta, on rahvaan pöydässä usein kalaa, leipää ja perunaa. Maanviljelijät ovat tässä poikkeus, ja heillä saattaa olla erikoisempaakin kasvista saatavilla omilla mailla viljeltynä, mutta useimmiten hekään eivät raaski syödä omasta kuormasta, vaan ennemmin ottavat tuottamastaan tuotteestaan maksun.
Ihmiset juhlivat mielellään, ja siksi jokaiselle vuodenajalle on omat juhlansa. Juhlinta voi olla railakastakin, erityisesti alempien kastien keskuudessa. Mihrasissa on useampi juottola, joiden asiakaskunnan usein tunnistaa jo pelkästään melutasosta: Hienommat juottolat ovat huomattavasti hillitympiä ja rauhallisempia kuin räsyisemmät vastakappaleensa.
Juhlapyhät
1. Hedelmällisyysjuhla keväällä lehtien puhjetessa. Tapoihin kuuluu talviturkin kastaminen joukolla vesistössä, kaupungin koristelu kukilla ja sinä vuonna täysi-ikäisyyden saavuttavien nuorten naisten kosiskelu - eli naimakauppa.
2. Aurinkojuhla on keskikesällä. Silloin tanssitaan, juodaan ja uhrataan karitsoja, jotka jaetaan lopuksi juhlijoiden kesken.
3. Ruskajuhlaa vietetään syksyllä ruskan aikaan. Miehet metsästävät runsaasti ja naiset keräävät lehtiä sytykkeiksi ja eristeiksi talvea varten.
4. Kuujuhla on talvella. Silloin kaupunkiin sytytetään paljon kynttilöitä, jotta eksyneet sielut löytävät kotiin ja tapana on myös sytyttää kokko, johon ihmiset heittävät hyppysellisen ruutia ja rukoilevat onnea tulevalle vuodelle.