Ihmiset
Ihmiset Mihrasissa ovat yleisesti taikauskoisia ja voimakkaan uskonnollisia. Nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa, sillä toisaalta ihmiset tunnustavat taikuutta olevan olemassa, mutta toisaalta he ajattelevat sen kuuluvan vain jumalille. He pelkäävät ja palvovat jumalia, joista he tietävät oikeastaan vain sen, keitä millaisissakin tilanteissa kuuluu rukoilla.
Ihmiset ovat valitettavasti myös melko sotaisia ja ovatkin pelätessään taipuvaisia aggressiivisuuteen myös omiaan kohtaan – esimerkiksi rangaistukset rikoksista ovat paikoin hyvin liioiteltuja.
Ihmiset eivät ole fyysisesti yhtä vahvoja kuin demonit, eivätkä he osaa taikuuttakaan merkittävästi. Ihmisten merkittävä pelko hirviöitä, noitia ja muita epäluonnollisuuksia kohtaan on kuitenkin ajanut ihmiset kehittämään aseitaan ja ne alkavatkin olla jo voimakkaita. Ihmisten lääketiede on myös hurjasti demonien omaa edellä.
Ulkonäkö
Ihmisten ulkonäkö on hyvin vaihteleva, mutta Mihrasissa he ovat yleisimmin ruskeahiuksisia, vaaleaihoisia ja vaatimattomasti pukeutuneita. Ihmisellä voi olla sen väriset hiukset ja silmät, kuin meidänkin maailmassamme, eli esimerkiksi punaiset hiukset voi olla niin kauan kun ne ovat luonnolliset. Lävistyksiä ei ole kuin merirosvoilla ja tatuoinnitkin ovat äärimmäisen harvinaisia.
Vaatetus
Ihmiset kertovat asemansa vaatetuksellaan ja siksi aatelisilla onkin usein värikkäimmät vaatteet. Tavallisilla kaupunkilaisilla vaatteiden värit ovat lähes poikkeuksetta maanläheisiä (ruskeaa, vaaleaa, vihreää).
Vaatteissa käytetään nahkaa, puuvillaa, villaa ja pellavaa, sekä arvokkaampaa silkkiä. Naisilla on yleisimmin pitkähelmaiset mekot ja naimisissa olevilla rouvilla on usein myssyt päässä. Housuja heillä katsotaan vinoon.
Miehillä tällä hetkellä suurimmassa muodissa ovat pitkähelmaiset tunikat.
Tavat
Mihrasissa ihmiset käyttäytyvät hyvin pitkälti samoin, kuin 1600-luvun Euroopassa (vertaa tv-sarjoihin, kuten Outlander tai Witcher), eli ihmiset kulkevat hevosilla, käyvät säännöllisesti uhraamassa jumalten alttareille ja harjoittavat omia elinkeinojaan. Ihmisiset ovat pääosin taikauskoisia, mutta myös tieteilijöitä löytyy.
Juhlapyhät
1. Hedelmällisyysjuhla keväällä lehtien puhjetessa. Tapoihin kuuluu talviturkin kastaminen joukolla vesistössä, kaupungin koristelu kukilla ja sinä vuonna täysi-ikäisyyden saavuttavien nuorten naisten kosiskelu - eli naimakauppa.
2. Aurinkojuhla on keskikesällä. Silloin tanssitaan, juodaan ja uhrataan karitsoja, jotka jaetaan lopuksi juhlijoiden kesken.
3. Ruskajuhlaa vietetään syksyllä ruskan aikaan. Miehet metsästävät runsaasti ja naiset keräävät lehtiä sytykkeiksi ja eristeiksi talvea varten.
4. Kuujuhla on talvella. Silloin kaupunkiin sytytetään paljon kynttilöitä, jotta eksyneet sielut löytävät kotiin ja tapana on myös sytyttää kokko, johon ihmiset heittävät hyppysellisen ruutia ja rukoilevat onnea tulevalle
vuodelle.
Ruokakulttuuri
Mihrasissa liha on melko kallista ja ihmiset syövätkin mieluiten kalaa ja kasviksia. Kalaa on usein tarjolla paljon, mutta kasvisten tilanne riippuu täysin kaupungin omista sadoista.
Ihmiset juhlivat mielellään, ja siksi jokaiselle vuodenajalle on omat juhlansa.
Aseet
Ihmisillä on alkukantaisia ampuma-aseita, kuten musketteja. Ne eivät kuitenkaan ole yleisessä käytössä vaan tavan ihmiset käyttävät lähinnä heinähankoja ja soihtuja. Metsästys tapahtuu jousilla.
Esimerkiksi virkavallalla on usein myös pistomiekkoja.
Yhteiskunta
Ihmisten yhteiskunta rakentuu arvoasemien varaan. Mitä korkea-arvoisempi olet, sitä enemmän sinulla on valtaa. Arvojen välillä siirtyminen on avioliittoa lukuunottamatta käytännössä mahdotonta, ellei siirto tule ylimmältä taholta. Arvonimet periytyvät isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.
Loiset, kodittomat ja orvot ovat kaikkein ala-arvoisimpia ihmisiä, eikä heitä lasketa kasteihin mukaan.
Hallitus
Kaupunkeja ja niiden hallintopiirejä hallitsee aatelisista koostuva hallitus.
Papisto
Kirkolla on paljon valtaa.
Yläkasti
Sotilaat, porvaristo ja virkavalta.
Keskikasti
Kauppiaat, lääkärit ja tieteilijät.
Alakasti
Talonpojat, työläiset ja palvelusväki.
Ammatit
Seuraavaksi esimerkkejä ammateista, joita Mihrasissa voi muun muassa olla. Listan ulkopuoleltakin voi ottaa ammatteja, sillä tämä lista on tarkoitettu ohjenuoraksi ja luomaan kuvaa maailmasta. Lähtökohtaisesti naiset eivät voi olla virkamiehiä tai erityisen oppineissa ammateissa, kuten lääkärinä.
Naiselle kaikkein kannattavin "ammatti" onkin olla menestyneen miehen vaimo.
Lait ja rangaistukset
Lakien, olivat ne sitten valtion tai kirkon säätämiä, rikkomisesta seuraa aina rangaistus. Tapoihin kuuluu myös se, että rangaistuksista tehdään julkisia. Suurtorilla järjestetäänkin usein yleisötapahtumia, joissa tuomittuja rikollisia ruoskitaan, suljetaan jalkapuuhun yleisön pilkattavaksi tai peräti teloitetaan. Teloitukset vetävät eniten yleisöä paikalle, ja esimerkiksi hirttäjäisiä mainostetaan monia päiviä ennen varsinaista tuomionpäivää. Jopa pienestäkin jumalten pilkkaamisesta saa melko helposti polttotuomion ja tämä onkin kaoosien suosikkiteloitustapa. Tässä rikollisia ei pelkästään rankaista, vaan myös tuon sielu armahdetaan liekkien polttaessa kaiken pahan mukanaan. Polttamista pidetäänkin ainoana varmana tapana varmistaa, ettei tapettu jää vainoamaan eläviä. Roviolla hoidetaan nykyään suurin osa Mihrasin teloituksista, osittain yleisön kiinnostuksesta johtuen.
​
Pienemmistä rikkeistä voidaan myös laittaa rikollinen siviilipalvelusta muistuttavaan lähes tai kokonaan palkattomaan työhön esimerkiksi siivoamaan kaupungin törkyisiä katuja. Tuomari päättää aina tapauskohtaisesti, hyväksytäänkö tällainen rangaistus korvaavana. Tavanomaiset selkäsaunat, sormien tai varpaiden murtamiset ja jalkapuu tai häpeäpaalu ovat myös suosittuja rangaistuksia.
Vankeutta annetaan myös joistakin rikkeistä, näistä maininnat alla. Se, mikä on rikoksen tekijän yhteiskunnallinen asema vaikuttaa valitettavan paljon rangaistuksiin varsinkin pienemmissä asioissa: mitä korkeampi asema, sen todennäköisemmin pääset helpommalla. Vielä yhteiskunnallista asemaakin enemmän merkitystä on henkilökohtaisilla suhteilla. Kuolemanrangaistukset ovat kuitenkin tämän ajattelukaavan yläpuolella, ja näistä edes aateliset eivät pääse luistamaan.
Rangaistukset
Mistä kaikesta Mihrasissa saa rangaistuksen?
​
Lyhyt vastaus: Kaikesta, jonka voi mieltää edes etäisesti rikolliseksi, etenkin jos syyttäjä on korkea-arvoinen.
Pitkä vastaus: Kirkko määrää omat lakinsa ja valtio omansa; aika usein kuitenkin jompaa kumpaa rikkova rikkoo myös toista, sillä ne limittyvät hyvin vahvasti.
Vastuu tuomion langettamisesta kuitenkin on rikoksen laadusta riippuen joko tuomarilla tai kirkolla. Kirkon päätäntävaltaa Mihrasissa hoitaa piispa ja siten hänen vastuullaan on myös kirkollisten rangaistuksien langettaminen.
Joissain asioissa kirkko ja valtio ovat eri mieltä tuomion suhteen, mutta yleensä Mihrasissa päädytään kuuntelemaan sitä, jonka mukaan teosta saa rangaistuksen kuin sitä, joka säästäisi tekijän. Ihan vain, jotta saataisiin jotain näytettävää kansalle.
Uskonnot
Ihmisten uskontoja yhdistää vähintään yhden jumalan palvominen sekä tarve uhrata palvotuille jumalille. Maailmassa on useita erilaisia lahkoja, joista suurin on kaaoslaisuus. Se on laajalle levinnyt, ankara ja muistuttaa toimintatavoiltaan pitkälti historiallista kristinuskoa.
Kaaoslaisuus
Kaaoslaisuuden mukaan yhden ihmisen teot voivat vaikuttaa koko ihmiskunnan kohtaloon, ja siksi sen kannattajat ovatkin ahkeria käännyttäjiä ja jopa "ristiretkeläisiä". He palvovat esimerkiksi Sodan, Myrskyn tai Meren jumalia ja rakentavat palvomilleen jumalille kirkkoja, jonne palvontamenot keskittyvät.
Palvontamenot:
Alttareita kaaosit rakentavat yleensä kirkkojen yhteyteen, ja niillä suoritetaan yhteisiä uhrauksia. Kuitenkin usein selkeästi erilaisille jumalille, kuten Kuoleman ja Elämän tai Rakkauden ja Sodan jumalille voidaan rakentaa omiakin alttareita.
Joskus alttareita, varsinkin metsään ja luontoon liittyville jumalille perustettuja, voi nähdä myös kaupunkien ulkopuolella, mutta ne ovat usein metsittyneet jo osaksi luontoa ja voivat siksi olla vaikeita huomata.
Periaatteessa miltä tahansa alttarilta voi uhrata kenelle tahansa jumalalle, mutta tämän hetkinen yhteiskunnallinen tilanne on kärjistänyt tilanteen varsin jakautuneeksi.
Uhrimenot:
Riippuen jumalasta, jolle uhrataan, voi uhrattava asia olla kaikkea hiuksista eläviin olentoihin tai viljasta rahaan. Pääsääntöisesti pätee ohjenuora "mitä tärkeämpi asia on, sitä suuremmin jumalat siitä innostuvat". Usein uhrilahjat myös jotenkin kuvaavat jumalaa, jolle uhrataan.
Uhrauksiin liittyy monenlaisia rituaaleja, mutta niitä yhdistää kohosteiset puheet, lupaukset, anomukset ja usein laulu. Joidenkin jumalten, kuten Kuoleman jumalan, uhrimenoissa puhutaan todella vähän, ja tunnelma on melkein pakanallinen. (Jumalahahmon tekijä saa pitkälti hahmoa tehdessään päättää, millaisena hänen hahmonsa kuvataan ja miten hänelle uhrataan.)
Kirkonmiehet:
Kaaosipapeiksi ei hyväksytä naisia, sillä heitä ei pidetä kykenevinä palvelemaan jumalia. Papit käyttävät sinisen ja mustan sävyisiä vaatteita, joihin kuuluu pitkä tunika ja hartiaviitta, ja heidän kaulassaan roikkuu heidän pronssinen uskontunnuksensa ketjussa. Pappien työhön kuuluu jumalten sanan levittäminen, syntisten syntien sovittelu ja ihmisten - ainakin näennäinen - auttaminen. Kaoosit pitävät ripittäytymistä tärkeänä, ja papit vastaanottavatkin useita ripittäytymisiä päivässä. Ripin sanotaan pitävän
ihmiset nöyrinä ja tietoisina siitä, miten heidän kuuluu elää.
Kaaoseilla on koulutettuja manaajia, jotka kutsutaan joskus paikalle puhdistamaan
rakennuksia tai häätämään pelättyjä hirviöitä ja riivahenkiä joltain alueelta jumalten nimissä. Manaajat tunnistaa mustasta viitasta, jonka selkään on kirjailtu uskontunnus punaisella. Inkvisiittorit edustavat kaikkein lujinta ja tiukinta linjaa kirkon auktoriteeteistä: heillä on tärkeä tehtävä valvoa ihmisten elämien hyveellisyyttä ja hurskautta ja he toteuttavat sitä esimerkiksi päämäärätietoisesti lahtaamalla vääräuskoisia. Heidän uskotaan olevan tavallisten moraalien yläpuolella, ja siten olevan oikeutettuja jopa hirmutekoihin.
Pahoja henkiä ja noitia:
Kaaoslaiset uskovat sielujen matkaavan eteenpäin Ylisiin tai Alisiin (tietoa kuolemauskomuksista alempana), mutta että kaikki sielut eivät pääse sinne asti, vaan osa saattaa jäädä puolitiehen esimerkiksi suuren petturuuden ja vääryyden tähden kuoltuaan. Lisäksi sielut Alisista, tai Helvetistä, voivat yrittää päästä karkuun takaisin elävien maailmaan, ja nämä ovat usein pahansuopia henkiä. Henget ilmenevät tunnetusti esimerkiksi äkillisenä kylmyytenä, selittämättöminä valoina ja ääninä tai outoina jälkinä seinissä, kuten mustina laikkuina. Mädän lihan haju tai suuret hyönteisparvet sekä melkein kaikki mustat eläimet ovat varma merkki pahojen henkien läsnäolosta.
Mikään ei saa kaaoseja yhtä pahasti pillastumaan, kuin noituus. Noidat ovat naisia ja miehiä, jotka rikkovat jumalten lakeja pyrkiessään itse hyödyntämään taikoja ja kirouksia. He varastavat siten jumalten pyhää voimaa, väärinkäyttävät sitä ja rikkovat maailman tasapainoa.
Noituudesta epäillään esimerkiksi yliseksuaalisia, liian älykkäitä tai omapäisiä naisia, taikuutta käyttäviä tai sen käytöstä epäiltäviä, tuntemattomia amuletteja kaulassaan pitäviä tai vaikka liian onnekkaita henkilöitä. Naisia epäillään noituudesta keskimäärin paljon useammin kuin miehiä.
Rangaistuksista:
Kaaosit uskovat syntisen rankaisun antavan armoa myös heille itselleen jumalten palvelun takia, joten he langettavat lujia rangaistuksia. Heidän suosikkinsa on roviolla polttaminen, ja tästä tilanteesta itsensä löytävätkin monet onnettomat sielut. Mikäli ihminen on esimerkiksi uskonnoton, kannattaa hänen pitää se omana tietonaan siellä, missä kaaoslaisuus on valtauskontona. Kaikesta, mikä poikkeaa tavallisesta, kaaosit yleensä rankaisevat.
Pyhä kirja, Vorto:
Kaaosit ovat koonneet mittavan eepoksen, jonne on koottu vuosisatojen takaisia kirjoituksia. Ne koostuvat elämänohjeista, rukouksista, virsistä, vaikeaselkoisista lauselmista sekä rituaaleista ja seremoniapuheista. Lisäksi kirjaan kuuluu laajat neuvot käännyttämisestä sekä jopa kiroukset, joita kirkon nimeen saa langettaa.
Jokaiselle jumalalle uhrattavat asiat on listattu kirjaan, jotta ihmiset tietävät aina, mitä uhrata ja kenelle missäkin tilanteessa.
Pyhän kirjan nimi on Vorto ("sana").
Ludiaanisuus
Pääuskonnon, kaaoslaisuuden, lisäksi on muita pieniä lahkoja, joiden olemassaoloa uhkaa kaaosien jyrkkä kanta heidän uskontonsa oikeaoppisuudesta. Näistä räikeimpänä esimerkkinä on ludiaanisuus.
Ludiaanisuuden nimi tulee sanasta ludus, "leikkisä rakkaus", ja tämän lahkon perusajatus onkin rakkauden parantava voima. He palvovat erityisesti Rakkauden ja Hyvyyden jumalia, mutta sisällyttävät muitakin näihin lähekkäin linkitettäviä jumalia, kuten Elämän tai Menestyksen jumalia, tarvittaessa mukaan palvottavien listaan. Heidän huhutaan pystyneen onnistuneesti parantamaan jopa lapsettomuutta rituaalinomaisissa uhrimenoissaan, jotka sisältävät usein laulua, rukouksia ja päihdyttäviä ominaisuuksia sisältävien aineiden nauttimista.
​
Kuinka kaaoslaiset suhtautuvat heihin? Kaaoslaisuuden keskuudessa ludiaaneja pidetään yleisesti vähintään vääräuskoisina ja joidenkin mukaan he ovat jopa noitia. Suhtautuminen ludiaaneihin on selvästi linkittynyt vaikeisiin aikoihin: mikäli nälänhätä tai vastaava kiusaa kansaa, ovat ludiaanit usein sivukärsijöitä, mikäli kaaosit saavat heitä käsiinsä. Ludiaanien kannattaa kuitenkin aina olla varovaisia alueilla, joissa kaaoslaisuus on valtauskontona, sillä kaaoslaisuuden mukaan vääräuskoiset voidaan pahimmillaan jopa teloittaa. Jotkut pitävätkin heitä vaarattomina, vaikkakin omtuisina ja uskosta hairahtaneina.
Uskonnon harjoittaminen ja sen keskus:
Ludiaanisuuden varsinainen harjoittaminen rajoittuu Mihrasin laaksossa sijaitsevaan tarkoitusta varten rakennettuun pappilaan. Pappilan olemassaolo ei ole yleistä tietoa, sillä kaaosit varmasti hävittäisivät sen mielellään. Se on hyvin piilotettu laakson rannikolle, erään kallioisen niemennokan taakse lähelle pohjoisen vuoria. Mereltä katsottuna se jää aivan niemen kupeessa olevan saaren taakse, ja maalta sinne pääsee hevoskärryillä vain laskuveden aikaan, tai kiveen louhittua kulkuväylää pitkin ylhäältä vuorilta.
Laguunia muistuttavan poukama-alueen välittömässä läheisyydessä asuu useita perheyhteisöjä ja lahkon jäsenmäärä on hieman kasvanut viime vuosina huolimatta vaikeista ajoista muualla laaksossa. Suurin osa uskon harjoittajista on muuttanut melko lähelle pappilan salaista sijaintia ja siksi merkittävä osa ludiaaneista asuukin laakson rannikon kupeessa. Yhteisö on tällä hetkellä pieni mutta elinvoimainen. Lahkon jäseniä asuu ympäri Mihrasin laaksoa, jopa itse kaupungissa, mutta heidän uskonsa keskuksena toimii silti pappila.
Itse pappila on osin rakennettu kallioon vuosisatojen saatossa ja poukamassa on varsinaisen pappilarakennuksen lisäksi myös pienimuotoista maanviljelyä sekä asuinrakennuksia, joissa asuu pappeja ja papittaria sekä muita alueella työskenteleviä. Pappilapoukamassa liikkuu omat huhunsa muun muassa syvälle vuorten alle johtavasta käytäväverkostosta. Lisäksi ylipappien ja -papittarien sanotaan voivan puhua suoraan jumalille, mikä transsinomaisen tilan kautta onkin mahdollista - kunhan vaan joku jumala on vastaamassa.
Pyhä kirja:
Ludiaanit ovat keränneet opetuksista itselleen kirjan, jonka sisältö voidaan tiivistää käsittämään saman sisällön, kuin kristinuskosta tuttu mantra "usko, toivo ja rakkaus", sekä rakkauden kaksoiskäskyn kaltaisesti: "Rakasta jumaliasi koko sydämestäsi ja lähimmäistäsi kuin itseäsi". Kirjan nimi on Meidän testamenttimme.
Papit ja papittaret, sekä johtoporras:
Pappilassa korkea-arvoisimpia ovat ylipapit ja -papittaret, ja poiketen monista muista uskontokunnista, ludiaanisuuden mukaan nainen ja mies ovat täysin tasavertaisia uskossaan. Ylipappeja tai -papittaria on kerrallaan vain yksi, joka on todistanut jo kykenevyytensä sekä muille papeille että jumallle. Ylipappi tai -papitar on eräänlainen johtohahmo, joka pyrkii pitämään huolta muusta lahkosta ja toimimaan jumalten välikätenä. Muuten suurin osa pappilan asukkaista on tavallisia pappeja ja papittaria, jotka hoitavat pappilan varsinaisen ylläpitämisen.
Papit ja papittaret pukeutuvat värjäämättömään pitkähelmaiseen pellavatunikaan, mutta ylipapeilla ja -papittarilla on myös okraiset liturgiset pitkähelmaiset päällysliivit, jotka ovat sukupolvien takaa periytyneet nykyisyyteen. Puvut ovat varsin saman kaltaisia kuin kaaosipapeilla, mutta ovat vain värjäämättömiä.
Kuoleman jälkeen
Ihmiset uskovat Ylisiin ja Alisiin, joista ensimmäiseen pääsevät sielut vähän vastaavasti kuin kristinuskon taivaaseen, kärsittyään ensin syntiensä ja rikkomustensa mukaisen ajan Alisissa kiirastulea vastaavissa koettelemuksissa.
Alinen tunnetaan myös Helvettinä suurimmassa osassa uskontokuntia. Helvetissä uskotaan olevan vain sinne hylättyjä sieluja, jotka kärsivät jokainen eri pituisen ajanjakson tekemistään vääryyksistä: osa muutaman vuoden, osa vuosisatoja ja osa loputtomiin. Kaaoslaisuuden mukaan tämä kärsimysten aika on jokaiselle erilainen, sillä jokaisella on omat rangaistuksensa. Yleisesti Helvettiä kuvataan joko kristittyyn tapaan palavaksi maailmaksi, tai pohjattomaksi pimeydeksi, jossa edes soihtu ei valaise sekä jopa sekavaksi lääkehuuruja muistuttavaksi hirviöiden kansoittamaksi maailmaksi.
Ylinen, joka on varsin yleiskansallinen nimitys suurimpien uskontokuntien keskuudessa, on valoisa, unenomainen maailma, jossa sielut voivat elää ilman kärsimystä - tämäkin käsitys muistuttaa suuresti kristittyjen käsitystä taivaasta.
Ihmiset uskovat, etteivät he voi koskaan elää samassa maailmassa jumalten kanssa, sillä heidän sielunsa eivät ole sen arvoisia. Tästä syystä ei Ylisissä tai Alisissa ole heidän uskomustensa mukaan jumalia, vaan käskynjaon näissä maailmoissa hoitavat joko täydellisestä hyveellisyydestä palkitut tai loputtomaan kärsimykseen tuomitut ihmiset. Näitä ihmisiä on kuitenkin yleisesti ottaen väärin palvoa, sillä he ovat silti vain ihmisiä uudesta vallastaan huolimatta: vain jumalia kuuluu palvoa.
