Ihmiset
Tällä sivulla löydät kaiken tarpeellisen tiedon liittyen Mihrasin ihmisväestöön: millaisia he ovat, mihin he uskovat ja miten he elävät. Alta pääset nappeja painamalla tutustumaan myös tarkemmin ja syventävämmin ihmisiä koskevaan tietoon.
Ihmiset Mihrasissa ovat yleisesti taikauskoisia ja voimakkaan uskonnollisia. Nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa, sillä toisaalta ihmiset tunnustavat taikuutta olevan olemassa, mutta toisaalta he ajattelevat sen kuuluvan vain jumalille. He pelkäävät ja palvovat jumalia, joista he tietävät oikeastaan vain sen, keitä millaisissakin tilanteissa kuuluu rukoilla. Ihmiset pitävät jumalia entiteetteinä, eivätkä ymmärrä eroa siunattujen ja jumalien välillä.
Ihmiset ovat valitettavasti myös melko sotaisia ja ovatkin pelätessään taipuvaisia aggressiivisuuteen myös omiaan kohtaan – esimerkiksi rangaistukset rikoksista ovat paikoin hyvin liioiteltuja.
Ihmiset eivät ole fyysisesti yhtä vahvoja kuin kirotut, eivätkä he osaa taikuuttakaan merkittävästi. Ihmisten merkittävä pelko hirviöitä, noitia ja muita epäluonnollisuuksia kohtaan on kuitenkin ajanut ihmiset kehittämään aseitaan ja ne alkavat olla voimakkaita. Ihmisten lääketiede on myös hurjasti kirottujen omaa edellä.
Ulkonäkö ja vaatetus
Ihmisten ulkonäkö on hyvin vaihteleva, mutta Mihrasissa he ovat yleisimmin ruskeahiuksisia, vaaleaihoisia ja vaatimattomasti pukeutuneita. Ihmisellä voi olla sen väriset hiukset ja silmät, kuin meidänkin maailmassamme, eli esimerkiksi punaiset hiukset voi olla niin kauan kun ne ovat luonnolliset. Lävistyksiä ei ole kuin merirosvoilla ja tatuoinnitkin ovat äärimmäisen harvinaisia ja vaikuttavat heti siihen, miten valtaväestö näitä kantaviin suhtautuu.
Ihmiset kertovat asemansa vaatetuksellaan ja siksi aatelisilla onkin usein värikkäimmät vaatteet. Tavallisilla kaupunkilaisilla vaatteiden värit ovat lähes poikkeuksetta maanläheisiä (ruskeaa, vaaleaa, vihreää).
Vaatteissa käytetään nahkaa, puuvillaa, villaa ja pellavaa, sekä arvokkaampaa silkkiä.
Mitä korkeammalla yhteiskunnan portaikossa noustaan, sitä muotitietoisempia ihmiset ovat. Aatelisnaisilla on yleensä päällään runsailla kerroksilla varustetut pitkähelmaiset mekot ja housujen pitämistä pidetään epäsoveliaana. Hurskaimmat ja itsensä kirkolle omistaneet vaimot saattavat piilottaa myös hiuksensa ja kaulansa muiden katseilta. Aatelismiehillä suurinta huutoa puolestaan ovat pitkähelmaiset tunikat ja runsaat värit, kuten punainen, purppura ja kulta.
Aseet
Ihmisillä on alkukantaisia ampuma-aseita, kuten musketteja, mutta
valtaosa sotilaallisesta aseistautumisesta tapahtuu erilaisten miekkojen,
kilpien ja keihäiden avulla.
Tavan kansalaisilla on äärettömän harvoin mahdollisuutta päästä kosketuksiin kehittyneempien aseiden kanssa, ainakaan laillisin keinoin, vaan he käyttävät lähinnä heinähankoja ja soihtuja. Metsästys tapahtuu jousilla ja erilaisilla ansoilla.
Erilaisien sotaratsujen ja -koirien käyttö on mahdollista varakkaille, korkeammassa asemassa oleville sotaherroille. Jo pelkästään näiden harvoin tavan kansalaisten elämässä vilahtavien eläimien näkeminen riittää aiheuttamaan kauhua ja pelon sekaista kunnioitusta.
Ihmisten suhtautuminen muihin rotuihin
Ihmiset ovat vasta hiljattain kohdanneet ensimmäistä kertaa kirottuja, ainakaan suuremmassa mittakaavassa. Se, mikä oli ennen huhujen ja satujen kammottava hirviö, onkin täysin yllättäen heidän elämänsä uusi todellisuus. Se jos mikä on saanut osan ihmisistä vaipumaan lähes epätoivoon heidän kokiessaan, että jumalat ovat hylänneet heidät ja maailman. Toisaalta osan kirottujen läsnäolo on saanut ripustautumaan vielä entistäkin voimakkaammin uskontoon ja kirkkoon. Kirottuihin suhtaudutaan passiivisaggressiivisesti ja heidän olemassaoloaan siedetään pelon pohjalta. Osa ihmisistä on alkanut nimittämään kirottuja demoneiksi ja tämä kansankielinen haukkumasana on levinnyt laaksossa kulovalkean tavoin.
Jumalia ihmiset palvovat, mutta he eivät tiedä kovin paljoa näistä mahtavista henkiolennoista. Eivät esimerkiksi sitä, etteivät jumalat ole ikuisia tai kuolemattomia, tai edes heidän nimiään. Heidän silmissään jumalat ovat henkiolentoja, joilla ei ole edes varsinaista inhimillisempää olomuotoa. He ovatkin keksineet jumalille omia, enemmän tai vähemmän paikkansa pitäviä versioita heidän mahdollisesta ulkonäöstään. Jumalten ja kirottujen välinen sota on saanut välillisesti vaikuttanut ihmisten suhtautumiseen jumaliin, sillä sodassa taistelleet jumalat eivät ole kyenneet vastaamaan ihmisten rukouksiin. Tämä on jakanut ihmiset kahteen leiriin suhtautumisessaan jumaliin: osa palvoo ja uhraa jumalien nimeen aiempaakin fanaattisemmin lepytelläkseen näitä ja saadakseen nämä palaamaan, ja osa on tyystin menettämässä uskoa ja toivoaan näiden olemassa oloon.
Siunattujen olemassaolosta ihmiset eivät tiedä. He erehtyvät usein luulemaan näitä tavallista ihmistä kaunispiirteisempiä olentoja noidiksi tai haltioiksi tai joksikin muuksi, joka pitää hävittää. Varsinkin taikuudesta kiinni jäävät Siunatut usein poltetaan noituudesta. Tästä johtuen siunatut pitävät hyvin matalaa profiilia ja pyrkivät olemaan mahdollisimman näkymättömiä ihmisten silmissä.