Historia
Tästä löydät maailman historian tiivistettynä erittäin tiukkaan pakettiin, jotta liikaa muistettavaa ei ole. On kuitenkin tärkeää, että tiedät pelaajana rotujen historiasta nämä perusasiat.
Alku
Ikuisuuksia sitten ihmisten joukkoon alkoi mystisesti syntyä sellaisia, joilla oli yliluonnollisia kykyjä. Näitä taikuudella siunattuja ihmisiä alettiin kutsua Siunatuiksi, sillä luonto oli sallinut heille harvinaisen suuren määrän sielujen henkienergiaa, joka suorastaan pursui heistä ulos. Siunatut kykenivät kanavoimaan tätä energiaa uhritaikuuden alkukantaisilla muodoilla symbolien ja riittien avulla, kunnes muutama harvinaisen voimallinen Siunattu alkoi loihtia ilman symboleja, ilman uhreja. Heidät tunnetaan Alkujumalina ja heitä sanotaan perimätiedon mukaan olleen kaksi. Alkujumalat alkoivat voimiensa tunnossa orjuuttaa ihmisiä, alkaen säädellä luontoilmiöitä, jotka mahdollistivat ihmisten elämän. He alkoivat kutsua itseään jumaliksi.
​
Jotkut ihmiset eivät tyytyneet uuteen orjuutettuun osaansa, vaan alkoivat nopeasti kapinoida Alkujumalia vastaan. He uskoivat kaikkien ihmisten olevan saman arvoisia, eivätkä heidän mielestään taikavoimat tehneet uusiojumalista arvokkaampia. Alkujumalat rankaisivat näitä kapinallisia, tuomiten heidät ironisesti olemaan saman arvoisia muun elollisen luonnon kanssa: tuomitut muuttuivat hirviöiksi, puoliksi ihmisiksi ja eläimiksi, ja sille tolalleen jumalat hylkäsivät heidät.
Jumalten nousu, ihmisten yhteiskunnat ja demonit
​
Kirottuaan kapinaan nousseet ihmiset, Alkujumalat alkoivat kouluttaa lisää jumalia. Pian heitä saattoi kutsua jo kansaksi. Heidän mahtinsa kasvoi jokaisen sukupolven myötä, ja he yrittivät kasvattaa sitä entisestään lisääntymällä vain muiden taikovien kanssa. Näin syntyivät jumalten suvut, joihin syntyy yhä edelleenkin suurin osa siunatuista.
Ihmiset kavahtivat jumalten voimia kaikkialla ja palvoivat heitä antaumuksella. Ylijumalat korvasivat aikojen saatossa Alkujumalat näiden kuihtuessa pois, ja siitä lähtien on aina ollut kaksi jumalaa ylitse muiden, ja heidän taakkanaan koko maailma.
Ihmisten kulttuurit alkoivat kehittyä ja heidän yhteiskuntansa muodostua, kun he alkoivat keskittää asumistaan kaupunkeihin. Syntyi kuningaskuntia ja erilaisia kulttuureita, mutta kaikki he palvovat jumalia omilla tavoillaan.
Samalla, kun jumalten kukoistus vain kasvoi, alkoivat kirotut ihmiset, sekasikiöt, lisääntyä vastoin jumalten odotuksia. Kirotut kulkivat varjoissa ja varastivat usein ihmisiltä selviytyäkseen hengissä. Näihin aikoihin íhmiset alkoivat nimittää näitä alkukantaisia hirviöitä "demoneiksi". Nopeasti tämä nimitys yleistyi ja siirtyi ajan kanssa käyttöön jopa demoneille itselleen.
Jumalten epäonnistunut vallankumous
(n.300 vuotta sitten
​
Kaikki ei aina tietenkään ole ollut helppoa jumalillekaan, vaan kolme vuosisataa sitten jumalten keskuudessa oli levotonta. Pieni ryhmä jumalista oli sitä mieltä, että Ylijumalat ovat vanhentunut käsite, eivätkä jumalat tarvitsisi johtajia; pitiväthän jumalat huolta muustakin maailmasta, miten ihmeessä he eivät voisi tehdä sitä myös oman kansansa keskuudessa itse ilman hallitsijoita. Nämä jumalat uskaltautuivat voimiensa tunnossa keräämään pienen taistelujoukon ja yrittivät kaapata vallan.
Ylijumalat kukistivat heidät kuitenkin helposti yllätyshyökkäyksestä huolimatta. Selvinneet vallankumoukselliset ja heidän perheensä teurastettiin suurten suosionosoitusten saattelemina: kapinallisten aate oli ollut vielä selvässä vähemmistössä.
Jumalten lakeja tiukennettiin lujasti tapauksen tiimoilta.
Demonivainot
(n.200 vuotta sitten)
​
Kun jumalat lopulta satojen vuosien kuluttua omien ongelmiensa takia heräsivät siihen, että demoneista oli tullut elinvoimainen kansa, he alkoivat pelätä demonien syrjäyttävän heitä palvovat ihmiset kokonaan tai saavan ihmiset luopumaan uskosta. Niinpä noin kaksi vuosisataa sitten jumalat äänestivät demonien hävittämisen puolesta, ja enemmistön tuella he aloittivat avoimen satavuotisen sodan demoneita vastaan. Kaikki jumalat eivät pitäneet ratkaisusta, mutta eivät uskaltaneet nousta vastarintaan.
Näissä niin kutsutuissa demonivainoissa kuoli lukematon määrä demoneita, ja jumalat luulivatkin hävittäneensä kaikki demonit.
Pieni osa demoneita kuitenkin säästyi, ja nämä loput demonit asuvat nykyään lähes kaikki Mihrasin laaksossa, sillä sen harva asutus ja eristäytynyt asema on turvallinen piilottelijalle.
Demonivainoista johtuen tässä pienessä selviytyjien joukossa on myös sellaisia demoneita, jotka vannovat kostavansa jumalille heidän kansansa kokeman vääryyden.
