Rotujen suhteet ja suhtautuminen toisiinsa
Ihmisten suhtautuminen

Ihmiset pelkäävät demoneita. He uskovat demonien olevan pahoja jumalattomia olentoja, jotka levittävät tuhoa. Jotkut ihmiset kouluttautuvat jopa manaajiksi tai demoninmetsästäjiksi, saadakseen niitettyä niin monta demonia maan pinnalta, kuin voivat. Ihmiset eivät tiedä, millaisia demonit todella ovat.


Jumalia ihmiset palvovat, mutta he eivät tiedä kovin paljoa näistä mahtavista henkiolennoista. Eivät esimerkiksi sitä, etteivät jumalat ole ikuisia tai kuolemattomia, tai edes heidän nimiään. Heidän silmissään jumalat ovat henkiolentoja, joilla ei ole edes varsinaista inhimillisempää olomuotoa.  He ovatkin keksineet jumalille omia, enemmän tai vähemmän paikkansa pitäviä, versioita heidän mahdollisesta ulkonäöstään.

Siunattujen olemassaolosta ihmiset eivät tiedä. He erehtyvät usein luulemaan näitä tavallista ihmistä kaunispiirteisempiä olentoja noidiksi tai haltioiksi tai joksikin muuksi, joka pitää hävittää. Varsinkin taikuudesta kiinni jäävät Siunatut usein poltetaan noituudesta.

Jumalten suhtautuminen

Vain osa jumalista on nähnyt demoneja (demonivainojen aikaan kauan sitten), mutta vielä hetki sitten jumalat luulivat, että demonit oli hävitetty kokonaan, eli valtaosa jumalista ei ole kohdannut näitä. Nuorimmat jumalat eivät varmastikaan tunnistaisi demonia, mikäli tämä tulisi häntä vastaan ihmismuodossaan. Kuitenkin lähtökohtaisesti jumalat tuntevat demoneja kohtaan halveksuntaa, vihaa ja pientä pelkoa.

Ihmisiä kohtaan jumalat ovat miltei äidillisiä/isällisiä. He tuntevat suurta velvollisuudentuntoa näitä kohtaan, mutta osa kyllä käyttää näitä myös häikäilemättä hyväkseen ja nauttivat vallastaan. He pitävät itseään selvästi ihmisten yläpuolella. Siunattuja jumalat pyrkivät suojelemaan ihmisiäkin enemmän, sekä houkuttelemaan heitä elämään kanssaan palvelijoina tai opiskelijoina jumalkatemiassa.

Demonien suhtautuminen

Demonit tahtoisivat elää ihmisten kanssa rinnakkain saman arvoisina, mutta ymmärtävät kyllä ihmisten olevan eri mieltä kanssaan. Osa demoneista luottaa isompaan ja vahvempaan rakenteeseensa, mutta osa on oppinut pelkäämään ihmisiä näiden ampuma-aseiden vuoksi. Jotkut demonit saattavat myös metsästää ihmisiä.

Jumalia demonit pelkäävät kuollakseen ja pelkoon sisältyy usein myös kunnioitusta tai silmitöntä vihaa. Osa demoneista siis arvostaa jumalia näiden kykyjen vuoksi, mutta osa taas vannoo kostoa vanhempiensa ja lajitoveriensa vuoksi. Kovin moni demoni ei kuitenkaan ole eläessään kohdannut jumalaa, tai edes tiedä, mitä nämä oikeastaan ovat.

Demonien mielestä siunatut ovat vain taikovia ihmisiä.

 
Voimasuhteet

Ihmisten fysiikka ja voimat ovat samanlaiset, kuin meidänkin maailmassamme. Verrataan siis muita rotuja heihin. 

Demonit ovat roduista kaikkein vahvimpia fyysisesti, riippuen toki yksilöstä. Ihmiset kykenevät vastustamaan demoneita, mikäli heillä on ampuma-aseita. Ihmisten vahvuus piileekin heidän kekseliäisyydessään.

Siunatut ovat voimiltaan suurin piirtein ihmisen veroisia, eivätkä heidän taikansa normaalioloissa aseta heitä etulyöntiasemaan: niinpä tavan siunatusta ei ole vastusta keskivertodemonille sen enempää kuin ihmisestäkään. Sen sijaan ihmistä vastaan siunatulla voi olla kevyt etulyöntiasema.

Jumalat ovat fyysisesti yleensä kaikista heikoimpia, mutta heidän taikuutensa suo heille aina etulyöntiaseman ihmisiä ja siunattuja kohtaan. Demonit voivat yllätyshyökkäyksellä helposti peitota pikkujumalan siinä missä siunatun tai ihmisenkin, mutta jumalaa vastaan demoni tarvitsee jo toverin jos toisenkin - itse asiassa melkoisen joukon heitä, eivätkä nämä silti pysty yleensä tappamaan jumalaa.

 
Rotujen väliset risteymät

Demoni ja ihminen
Nämä risteymät ovat melko tavallisia, sillä demonit osaavat ottaa ihmisen muodon. Jotkut äidit luovuttavat hirviölapsensa papeille, mikäli eivät ole tienneet kumppaninsa salaisuudesta ja eloon jätetyt lapset elävätkin aina demonien keskuudessa. Demonin ja ihmisen lapsi voi osata heikosti uhritaikuutta.

Demoni ja eläin (ei pelattavia)
Näitäkin risteyksiä on, vaikka ne ovat edellisiä harvalukuisempia, sillä demonit voivat muuttua myös eläimiksi. Demonien keskuudessa tätä kuitenkaan ei pidetä hyväksyttävänä, sillä se johtaa lasten ajattelukyvyn heikkenemiseen. Jotkut demoniryhmittymät kuitenkin jalostavat tällaisia risteytyksiä itselleen lemmikeiksi tai työeläimiksi.

Demoni ja siunattu
Siunattu ja demoni päätyvät harvoin yhteen, oli siunattu sitten ihmisten tai jumalten keskuudessa: ensimmäisessä tapauksessa tämä on toki yleisempää. Tätäkin tiedetään joskus tapahtuneen, ja sen seurauksena joillakin demoneilla on enemmän taitoa hallita uhritaikuutta, sillä heissä on jokusen sukupolven takana siunatunverta. Siunatun ja demonin jälkeläiset, kuten myös ihmisen ja demonin, päätyvät lähes aina elämään demonien keskuuteen, mikäli ihmisten keskelle syntyneet selviävät lapsuudestaan hengissä. Demoni ja siunattu tuottavat poikkeuksetta uhritaikuuteen kykeneviä lapsia, mutta heidän eläimelliset piirteensä voivat vaihdella olemattomasta aina demonivanhempansa vastaaviin piirteisiin asti: nämä puolidemonit ovat yleensä inhimillisempiä kuin demonin ja ihmisen jälkeläiset.

Demoni ja jumala
Näitä ei virallisesti ole olemassa.

Ihminen ja siunattu
Tämä ei varsinaisesti ole risteymä, sillä siunatut ovat vain alun alkaen taikuuteen taipuvaisia ihmisiä. Tämä on myös melkoisen yleistä, ja tätä tapahtuu jatkuvasti varsinkin heikompien siunattujen ja ihmisten välillä. Ihmisen ja siunatun lapsella on suuremmalla todennäköisyydellä taikavoimia, kuin kahden ihmisen jälkeläisellä. Ihmisen ja siunatun lapsi on kuitenkin lähes poikkeuksetta voimiltaan heikompi, kuin taikova vanhempansa. Poikkeus toki vahvistaa säännön, ja täysin taikuudettomia siunattuja (eli "ihmisiä") syntyy myös jopa jumalvanhemmille - tämä on kuitenkin harvinaista.


Jumalilla ei ole lupaa lisääntyä ihmisten kanssa.