Hääjuhla koostuu kolmesta osasta:
​
1. Seremoniaan valmistautuminen.
Vihittävä pari on ollut näkemättä toisiaan viikon ajan, jona aikana he ovat valmistautuneet tulevaan liittoon sekä mieleltään, että keholtaan.
Naiset kylpevät tuona aikana joka päivä kylmässä vedessä, jossa heistä pestään kaikki paheellisuus. Toivottavaa on, että heillä olisi mukana ainakin yksi luotettu nainen, joka auttaisi häntä meditoinnissa ja puhdistusrituaaleissa, jotka sisältävät lähinnä erilaisia mantroja ja siunauksia.
Miehet taas, ironiseen sävyyn, lähtevät metsästämään. Jumalat, jotka eivät juuri koskaan enää jouseen koske, joutuvat nyt pyydystämään jonkin metsän monista eläimistä. Perinteisesti tämän metsästetyn eläimen lihasta valmistetaan ruokaa juhlallisuuksiin, luut annetaan anomuksena Ylijumalille siunauksen toivossa ja turkista tehdään talja, jonka päällä avioliitto lopulta sinetöidään. Tämä valmistautumisriitti, erityisesti miesten metsästysriitti, on säilynyt muuttumattomana jo ajalta ennen varsinaisia jumalia, ja vaikka moni kritisoikin sen alkukantaisuutta, ei sitä ole vielä poistettu seremoniasta.
Symbolinen merkitys näillä kahdella valmistautumisella on, että nainen antaa puhtautensa ja mies miehisyytensä vaihdossa liitossa. He eräällä tapaa valmistautuvat olemaan pari, vanhemmat.
2. Seremonia ja siunaus.
Seremonia järjestetään ikiaikaisessa Ylijumalten palatsissa, jonka ohessa on tähän tarkoitukseen varta vasten rakennettu kivinen ympyrän mallinen pyhättö. Sen seinät kohoavat korkeuksiin ja pyöreän katon keskellä on reikä, jonka halkaisija on parisenkymmentä metriä. Pyhättö on suuri: Eiffel-tornin huippu yltäisi juuri ja juuri ulos, mikäli sen pystyttäisi pyhätön sisälle. Aukko luo tasaista valoa pyhätön keskellä olevalle pyöreälle alttarille, jättäen aivan pyhätön seinät pimentoon: näin se luo illuusion ikuisuuksiin jatkuvasta tilasta ja tekee korkealla kontrastilla juhlallisuuksista näyttäviä.
Häävieraat asettuvat pyhätön sisälle ympyrän malliin asetelluille penkkiriveille, noudattaen kristinuskossakin tunnettua suvun mukaista jaottelua. Toinen puoli ympyrästä on siis sulhasen läheisille ja toinen morsiamen. Ystävät sijoittuvat myös näille puoliskoille.
Vihkijänä toimiva jumala, usein Rakkauden jumalatar, seisoo alttarilla koko seremonian ajan, avustamassa paria itse seremoniassa.
Seremonian kulku: Vieraat ja vihkivä jumala ovat odottamassa vihkiparia, joka saapuu alttarille joko samanaikaisesti toistensa kanssa tai sulhanen hieman ennen morsiotaan teleporttaamalla. Vihkijä saa ensimmäisenä puheenvuoron, jossa hän pohjustaa seremoniaa. Puheen jälkeen vihittävä pari antaa toisilleen henkilökohtaisen vihkivalan, josta on kuitenkin perinteisesti löydyttävä lupaus ikuisesta uskollisuudesta, lojaaliudesta ja velvollisuudesta; rakkautta on pidetty nurinkurisesti lisäherkkuna avioliitossa.
Vihkivalojen jälkeen pari muodostaa omasta henkienergiastaan sormuksettoisilleen. Nämä sormukset ovat aina hyvin yksilöllisen näköisiä, sillä ne kuvastavat suoraan luojansa sielua. Ylijumalat osoittavat siunauksensa kirjailemalla sormuksen sisäpinnalle yhden sanan ennustuksen, joka tulee kuvaamaan jollain tavalla sormuksen haltijan elämää avioliiton aikana. Ennustus ilmaantuu ensimmäisen vuorokauden aikana sormuksen vastaanottamisesta, yleensä jo seremonian aikana. Ennustus on henkilökohtainen: vain sormuksen omistaja voi nähdä sen, edes sormuksen luoja ei näe sitä. Mikäli vihittävällä parilla on vaikeuksia sormuksiensa luomisessa (kuten luomistaikuuden osaamattomuus), vihkivällä jumalalla tai jumalattarella on velvollisuus auttaa.
Sormusten luomisen jälkeen vieraat ja vihkijän virkaa suorittava yhdessä siunaavat parin henkienergiallaan. Tämä tapahtuu perinteisesti yhteenliitettyjen käsien avustuksella luodulla energiaverholla. Riippuen osanottajien taikuudesta kyseessä voi olla kaunis, hiljaisen romanttinen hehku tai koko pyhättösalin täyttävä valoilmiö. Valon himmetessä seremonia on tullut päätökseen, mistä yleensä jatketaankin hyvässä järjestyksessä varsinaisen hääjuhlan viettoon.
3. Hääjuhlat ja sinetöiminen.
Hääjuhlat vietetään siellä, minne pari aikoo kotinsa perustaa. Mikäli paikkaa ei ole valmiina, voidaan juhlat poikkeuksellisesti järjestää muuallakin.
Hääpaikalla on tarjolla jumalille tyypillisesti niin paljon ruokaa ja juomaa, kuin avioon astuvalla parilla vain on varaa tarjota. Miehen metsästämä eläin on myös valmistettu ruuaksi, ja he yhdessä morsiamen kanssa syövät tämän aterian. Ateriasta jäljelle jääneistä rippeistä saavat sitten lähisukulaiset kilvan kinastella: vanhan uskomuksen mukaan he, jotka jakavat tämän ensimmäisen yhteisen aterian avioparin kanssa tulevat olemaan suuressa osassa parin elämää jatkossakin kummisetinä- ja täteinä, tai muuten vain.
Juhlallisuuksiin voi kuulua erilaisia leikkejä ja hupia, mutta juhlan kohokohtana pidetään parin ensimmäistä tanssia.
Rituaalitanssinkaan aikana uusi pari ei saa koskea toisiaan. Morsiamen helma ja sulhasen vaatteet saavat osua toki toisiinsa, mutta varsinainen kosketus on kielletty.
Tanssi alkaa siitä, että aviomies pyytää vaimoaan tanssiin ensin tanssilattian ulkopuolella ja vielä uudestaan heidän astuttuaan sille. Pyytäminen tapahtuu syvällä kumarruksella, johon vaimo vastaa sirolla niiauksella. Tanssi tapahtuu hiljaisessa temmossa lyyran säestyksellä, ja pari pyörii toistensa ympäri aluksi vasemmat kädet kohotettuna heidän väliinsä kuin kämmenet yhteen painettuina, mutta heidän käsiensä väliin jää aina jokunen sentti ilmaa. He vaihtavat suuntaa ja siten lähes yhteenliitettyjä käsiään yhteensä 3 kertaa, minkä jälkeen muutkin vieraat osallistuvat tanssiin. He asettuvat omiksi vastaaviksi tanssipareiksiin vihityn parin ympärille ympyräksi ja pyörivät aina vastakkaiseen suuntaan, kuin pari.
Tanssi ei ole kovin pitkä, ja kun se loppuu, varsinainen tanssahtelu saa alkaa. Avioparitkin saavat nyt tanssia muiden kanssa, mutta toisiinsa he eivät saa koskea yhäkään.
Sinetöimisen lähestyessä pari lähtee valmistautumaan viimeiseen osaan juhlallisuusseremonioita.
Molemmat vaihtavat vaatteet helposti riisuttaviin, silkkisiin kaapuihin yhden tai useamman luotetun henkilön seurassa. Vaatteiden vaihdon jälkeen kaksikko sitten asettuu hetkeksi meditoimaan, juttelemaan tai rauhoittumaan, ja juovat kupit tarkoitusta varten valmistettua teetä. Morsian saa kupin rauhoittavaa teetä ja sulhanen halutessaan tavallisen teensä sekaan jotain, jolla uskotaan olevan suoritusta parantavia vaikutuksia.
Sinetöinti tapahtuu puolilta öin parin tulevassa yhteisessä makuuhuoneessa, joka on jaettu kahtia läpikuultavalla silkkiverholla, sillä he joutuvat sinetöimään liittonsa todistajien läsnäollessa ja tämä pieni verho tuo jotain yksityisyyttä jännittävään tilanteeseen.
Sängyn päälle on levitettynä aviomiehen aiemmin metsästämän eläimen talja, jonka päällä pari sinetöi avioliittonsa.
Todistajia tilaisuudessa on 3: vihkijänä toiminut jumala (yleensä Rakkauden jumalatar) ja läheisin sukulainen molempien vihittyjen suvuista. Morsian saa päättää, mitä sukupuolta nämä kaksi muuta todistajaa ovat.
Ennen varsinaista sinetöimistä ja vuoteeseen siirtymistä pari riisuu toisensa vuorotellen, nainen aloittaen. He lausuvat uudestaan vihkivalansa ja lisäävät sen perään sanat: ”Ja nyt minä näen sinut.”
Myös jumalten keskuudessa elävät siunatut vihitään samalla tavalla, joskaan läheskään usein heidän vihkijänsä ei ole itse Rakkauden jumalatar, ja itse vihkiseremoniakin saattaa tapahtua jossain muussakin osoitteessa. Samat perinteet kuitenkin ovat osa heidänkin elämäänsä.
